Vaikka ilman liike nopeuttaa savun haihtumista ulkona, kun kukaan ei enää tupakoi, tupakoinnin jatkuessa vahingot voivat olla samat kuin sisätupakoinnin. Ratkaiseva tekijä on altistumisen aste ja kesto.
”Yllätykseksemme huomasimme, että ulkona lähellä tupakoitsijan savulle altistuminen oli verrattavissa aiemmin sisätiloissa savuisessa tavernassa mittaamamme savun keskiarvoon”, kirjoittaa yksi tutkijoista vuonna 2007 Kalifornian Stanfordin yliopistossa tehdyssä kattavassa passiivista tupakointia koskevassa tutkimuksessa.
– Jos istut katukahvilassa tupakoitsijan vieressä, joka polttaa kaksi savuketta tunnissa, voit altistua yhtä paljon savulle kuin jos istuisit tupakoitsijoiden joukossa ravintolassa.
Yhdysvaltain pääkirurgin raportissa vuodelta 2006 todettiin yksiselitteisesti, että passiivinen tupakointi aiheuttaa vakavan kansanterveysriskin ja aiheuttaa sekä keuhkosyöpää että sydän- ja verisuonitauteja. Tärkeä viesti oli, ettei tupakkaa turvallisesti käytettäessä ole olemassa kynnysarvoja.
Maailman terveysjärjestö WHO vahvisti raportin päätelmät vuonna 2007 ja totesi, että ”tupakansavu on ilmansaaste, joka aiheuttaa vakavia sairauksia sekä lapsilla että aikuisilla. On kiistatonta näyttöä siitä, että täysin savuttomien ympäristöjen käyttöönotto on ainoa tehokas tapa suojella väestöä passiivisen tupakoinnin haitallisilta vaikutuksilta.”
Lapset ovat erityisen herkkiä
Suuri ryhmä, joka on erityisen herkkä passiiviselle tupakoinnille, ovat lapset. Tupakansavulla voi olla akuutteja vaikutuksia, kuten pahentaa astmakohtauksia ja aiheuttaa keuhkokuumetta, keuhkoputkentulehdusta ja korvatulehduksia. Lapset voivat myös saada vammoja, jotka lisäävät heidän riskiään sairastua syöpään tai sydän- ja verisuonisairauksiin aikuisina. Kalifornian ympäristönsuojeluvirasto EPA totesi merkittävässä raportissaan vuonna 1993, että yli 150 000 alle 18 kuukauden ikäistä amerikkalaista lasta sairastuu vuosittain keuhkokuumeeseen tai keuhkoputkentulehdukseen passiivisen tupakoinnin vuoksi.
Suurin osa maailman savuttomista ympäristöistä on luotu sen jälkeen, kun WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva yleissopimus (FCTC) tuli voimaan helmikuussa 2005. FCTC kehottaa ohjeissaan yli 170:tä tupakoinnin torjuntaa koskevan yleissopimuksen ratifioinutta maata ottamaan käyttöön tehokkaimman mahdollisen suojan tupakansavulle altistumista vastaan aina, kun voidaan osoittaa terveysriskin olevan olemassa, eli täysin savuttoman ympäristön.
Yli 30 maassa on nyt täysin savuttomat sisätilat, ja yhtä monessa maassa on laajoja rajoituksia, vaikkakin useilla poikkeuksilla.
Savuttomaksi muuttuneita ulkotiloja ovat pääasiassa ulkokahvilat, julkisten rakennusten sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen lähellä olevat alueet, bussipysäkit, rautatien laiturit, taksijonot, sairaaloiden, koulujen ja yliopistojen ympäristöt, leikkikentät, puistot, urheilu- tai ulkoilmakonserttiareenat ja paljon vieraillut rannat.
Savuttomat ulkoterassit, kuten ravintoloiden ja baarien sisätilojen tupakointi, on tarkoitettu ensisijaisesti henkilökunnan suojaamiseksi, mutta ne mahdollistavat myös astmasta, allergioista, hengitysteiden yliherkkyydestä (neljännes väestöstä kärsii tästä yliherkkyydestä), sydän- ja verisuonisairauksista sekä keuhkosairauksista kärsivien henkilöiden istumisen ja rentoutumisen ulkoterassilla.
Upeita terveyshyötyjä
Pisimmälle savuttomien ulkotilojen suhteen päässeet maat ovat Kanada, Yhdysvallat ja Australia, joissa liittovaltion hallitukset ovat delegoineet oikeuden päättää tällaisista säännöksistä osavaltioille, piirikunnille ja kunnille.
On osoitettu, että savuttomat sisäympäristöt ovat nopeasti tuottaneet merkittäviä terveyshyötyjä. Ennen kaikkea sydän- ja verisuonisairaudet ovat vähentyneet, mutta myös syöpä. Savuttomista ympäristöistä saadut myönteiset kokemukset ovat johtaneet siihen, että yhä suurempi enemmistö väestöstä tukee savuttomien ulkotilojen käyttöönottoa, erityisesti paikoissa, joissa monet ihmiset usein kokoontuvat.
