Näin tupakan tuotanto vaikuttaa ihmisiin

Ihmisoikeusnäkökulma tupakkakysymykseen

Tupakointi on maailman johtava ehkäistävissä olevien kuolemien syy. Ihmisoikeusnäkökulman soveltaminen tupakkakysymykseen antaa meille ainutlaatuisen tilaisuuden vaatia johtajiltamme vastuuta tupakkakysymyksessä.

Kansainvälinen ihmisoikeustyö perustuu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948. Julistukseen sisältyvät oikeudet on myöhemmin sisällytetty ja kehitetty edelleen useisiin yleissopimuksiin, jotka sitovat ne allekirjoittaneita valtioita. Yhdessä ne muodostavat yleismaailmallisen kehyksen ihmisoikeustyölle.

Ruotsi on ratifioinut kaikki keskeiset yleissopimukset, joista seuraavat ovat erityisen kiinnostavia tupakoinnin ehkäisytyön kannalta:

• Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (TSS-sopimus)
• Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus)
• Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW)
• Lapsen oikeuksien yleissopimus (CRC)

Kun yhdistämme tupakkasopimuksen edellä mainittuihin keskeisiin yleissopimuksiin, löydämme ilmeisiä perusteluja sille, miksi johtajillamme on velvollisuus ottaa käyttöön lakeja ja strategioita tupakkaepidemian lopettamiseksi. Tupakoinnilla on suora kielteinen vaikutus moniin ihmisoikeuksiin. Tässä on muutamia esimerkkejä:

---

Oikeus elämään:

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 3. artikla:
"Jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen."

Tupakan käyttö on johtava ehkäistävissä olevien kuolemien syy.

---

Oikeus terveyteen:

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12. artikla:
"Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta fyysisestä ja henkisestä terveydestä."

Lue lisää tupakasta ja terveyseroista täältä.

Lue lisää tupakoinnin terveysvaikutuksista täältä.

---

Lasten oikeudet:

Useat lapsen oikeuksien yleissopimuksen (CRC) artiklat ovat merkityksellisiä tupakoinnin ehkäisytyölle, kuten artiklat 2, 6 ja 24. Lue lisää tupakasta ja lasten oikeuksista täältä.

Tupakkatuotannossa olevien lasten oikeutta koulutukseen loukataan, mikä vahvistetaan kolmessa artiklassa:

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26. artikla:
"Jokaisella on oikeus koulutukseen."

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 13. artikla:
"Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen oikeuden koulutukseen."

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 28 artikla:
"Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden koulutukseen."

---

Naisten oikeudet:

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 12 artikla:
"Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin poistaakseen naisiin kohdistuvan syrjinnän terveydenhuollossa varmistaakseen miesten ja naisten välisen tasa-arvon pohjalta pääsyn terveydenhuoltoon." Lue lisää tupakasta ja naisten oikeuksista täältä.

---

Vähemmistöryhmien oikeudet:

Tupakkateollisuus kohdistaa markkinointinsa usein tiettyihin vähemmistöryhmiin, ja useissa näistä ryhmistä tupakoinnin taso on selvästi keskimääräistä korkeampi. Esimerkkejä ovat LGBTQ-ihmiset, alkuperäiskansat ja muut vähemmistöt.

Lue, miten tupakkateollisuus kohdistaa toimintansa LGBT-yhteisöön.

Lue lisää tupakasta ja terveyseroista

---

Mitä pitäisi tehdä?

• Tupakoinnin ihmisoikeuskysymys on korostettava ja tuotava esiin kaikessa tupakoinnin ehkäisytyössä, jotta vallanpitäjät ymmärtäisivät, että heidän velvollisuutensa on toimia kansalaistensa suojelemiseksi.
• Ihmisoikeuksien alalla olemassa olevia raportointimekanismeja tulisi käyttää enemmän tupakkakysymyksen vastuullisuuden vaatimiseksi.
• Tarvitaan lisää resursseja oikeudellisen avun, koulutuksen ja tuen tarjoamiseksi mielipidevaikuttajille siitä, miten ihmisoikeuskehystä käytetään perusteluna tupakoinnin torjunnan lisäämiselle.
  

  ---

Lapsityövoima tupakkaviljelmillä

Useimmissa tupakkaa tuottavissa maissa on lapsityövoimaa säänteleviä lakeja, ja suurin osa niistä on myös allekirjoittanut YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen. Suuret tupakkayhtiöt väittävät taistelevansa lapsityövoimaa vastaan. Tästä huolimatta yli puoli miljoonaa lasta työskentelee tupakkaviljelmillä maailmanlaajuisesti.

Lapsityövoima ei ole ainutlaatuinen ilmiö tupakkasektorille, mutta tupakkaplantaaseilla elävät lapset ovat erityisen vaarassa tupakanviljelyn aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi. Lapsityövoima on laajalle levinnyttä tärkeimmissä tupakantuotantomaissa, kuten Argentiinassa, Brasiliassa, Kiinassa, Intiassa, Indonesiassa, Malawissa ja Zimbabwessa.

 Tupakan viljelytapa tarkoittaa, että tupakanviljelijällä ei usein ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa koko perhe mukaan tuotantoon. Tupakkayhtiöt palkkaavat tupakanviljelijöitä sillä ehdolla, että heillä on vaimo ja lapsia, jotka voivat auttaa tupakkapeltojen töissä. Lapset eivät siksi yleensä työskentele suoraan plantaasilla, vaan osana tupakanviljelijän perhettä. Tupakanviljelijän tupakan myynnistä saama alhainen palkka tarkoittaa, että monet perheet joutuvat antamaan lastensa työskennellä pelloilla. Tupakkayhtiöille ja plantaasien omistajille lapsityövoima on kuitenkin taloudellinen etu; lapsilla ei ole sopimuksia, he saavat alhaisempaa palkkaa, jos ollenkaan, eivätkä palkkaetuja ja työskentelevät kausiluonteisesti. Lasten palkattoman tai matalapalkkaisen työn ansiosta tupakantuotantokustannukset voidaan pitää alhaisina.

Tämän tyyppisen lapsityövoiman lisäksi on myös tapauksia, joissa lapset työskentelevät pelloilla maksaakseen vanhempiensa velat plantaasin omistajalle. Vanhemmat ovat saattaneet kuolla tai sairastua, ja vastuu tupakanviljelystä siirtyy sitten lapsille. Joissakin tapauksissa lapset lähetetään myös pois kotoa töihin tupakkapelloille tai he ovat päätyneet sinne vanhempiensa kuoleman seurauksena ja heistä on tullut orpoja. Lapset yrittävät ansaita hieman rahaa, jotta he ja heidän sisaruksensa voivat selviytyä, tai plantaasin omistajat ja tupakanviljelijät "pitävät huolta" heistä ja antavat lasten työskennellä omaksi voitokseen.

Pieni mahdollisuus käydä koulua

Tupakkaviljelmillä työskentelevillä lapsilla on usein vain vähän mahdollisuuksia suorittaa peruskoulutus loppuun. Joillakin alueilla koulujen saatavuus on edelleen ongelma, tai perheellä ei ole varaa koulunkäyntikustannuksiin. Mutta jopa maissa, joissa peruskoulutus on ilmaista, lapsia ei usein lähetetä kouluun, koska perheellä ei ole varaa ylimääräiseen työvoimaan tai koska viljelmän omistaja tai vanhemmat vaativat lapsia työskentelemään, erityisesti sesonkiaikana. Suurin osa tupakkaviljelmillä työskentelevistä on köyhiä pienviljelijöitä, jotka eivät ole käyneet koulua ja joilla on siksi heikot lukutaidot. Tämä on usein todellisuutta perheen seuraavalle sukupolvelle. Tupakkaviljelmillä työskentelevillä lapsilla on siksi vain vähän mahdollisuuksia paeta köyhyyttä ja työskennellä tupakkaviljelmillä.

Lapset loukkaantuvat ja sairastuvat

Tupakkaviljelmillä työskentelevät lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, koska heidän mahdolliset sopimuksensa eivät usein tarjoa heille suojavaatetusta, lääketieteellistä hoitoa tai vapaa-aikaa. Tupakanviljely vaatii suuria määriä myrkyllisiä torjunta-aineita. Tupakanviljelyssä käytettävät toksiinit voivat aiheuttaa syöpää, hengityselinongelmia, masennusta sekä kuulo-, näkö-, maksa-, munuais- ja keskushermostovaurioita. Itse tupakanlehtien käsittely voi johtaa nikotiinimyrkytykseen, koska nikotiini imeytyy ihon läpi. Lapset ovat paljon herkempiä näille toksiinille ja niiden haitallisille vaikutuksille kuin aikuiset, koska heidän kehonsa ei ole vielä täysin kehittynyt.

Tämän tekstin on tuottanut A Non Smoking Generation

Tupakkaa viljellään 125 maassa 4,3 miljoonan hehtaarin alueella, ja se työllistää 17 miljoonaa ihmistä, pääasiassa matalan ja keskitulotason maissa.
Tupakanviljely on erittäin työvoimavaltaista, ja koska tupakkateollisuus maksaa tupakanlehdistä huonosti, työn tekevät usein palkattomat perheenjäsenet. Näiden perheiden naiset omistautuvat siksi tupakanviljelylle ruoan tai muiden viljelykasvien viljelyn sijaan.

Tupakanviljely on naisten työtä, ja naiset ottavat vastuun myös perheestä ja kodista. He suorittavat tehtäviä, kuten kasvien kitkemistä, kastelua, torjunta-aineiden ruiskuttamista, rikkaruohojen kitkemistä, kasvien korjaamista ja lajittelua sadonkorjuun jälkeen.

Terveysriskeihin kuuluvat torjunta-ainemyrkytys ja vihreän tupakan sairaus. On esimerkkejä naisista, jotka työskentelivät tupakkaviljelmillä raskaana ollessaan ja joilla oli epämuodostuneita lapsia.

Naisten kyky tehdä tupakanviljelyyn liittyviä päätöksiä vaihtelee eri puolilla maailmaa. Kiinassa naisilla on melko paljon päätösvaltaa, kun taas monissa Afrikan maissa naisilla on harvoin mahdollisuus neuvotella ja allekirjoittaa sopimuksia tupakkayhtiöiden kanssa. Heillä on harvoin omia pankkitilejä, eivätkä he voi vastaanottaa maksuja tupakkayhtiöiltä.

Lähde: unfairtobacco.org/

 

International Network of Women Against Tobacco on kansainvälinen tupakoinnin torjunnan parissa työskentelevien naisten verkosto. Tobacco Factsin tupakka-asiantuntija Margaretha Haglund on yksi verkoston naisista ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1997–2006.