Passiivinen tupakointi ja savuttomat ympäristöt

Savuketta polttava henkilö hengittää sisäänsä enintään neljänneksen savusta. Loput vapautuvat ympäristöön. Läsnäolijoista tulee passiivisia tupakoitsijoita. Passiivinen tupakointi on vaarallista. Toisten ihmisten tupakansavua hengittävä henkilö altistuu samoille terveysriskeille kuin tupakoitsija itse, vaikkakin yleensä pienemmällä tasolla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että passiivinen tupakointi voi myös edistää hengityselinsairauksia, sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää.

Tupakansavu voi olla aivan yhtä haitallista terveydellesi ulkona kuin sisätiloissakin – kaikki riippuu vaarallisten hiukkasten pitoisuudesta ja altistumisajasta.

Ruotsissa otettiin vuonna 2005 käyttöön savuttomat ravintolat, lukuun ottamatta erityisten tupakointihuoneiden perustamista. Joulukuussa 2018 hyväksyttiin uusi tupakkalaki, joka laajentaa tupakointikiellon tiettyihin julkisiin ulkotiloihin, kuten ulkoravintoloihin, savuttomien tilojen sisäänkäynteihin, ulkona sijaitseviin julkisen liikenteen vyöhykkeisiin sekä aidattuihin urheilu- ja leikkialueisiin.

Savuttomien ravintoloiden käyttöönoton jälkeen tupakointi ja passiivinen tupakointi ovat vähentyneet merkittävästi. Monet ihmiset altistuvat kuitenkin edelleen passiiviselle tupakoinnille. Ruotsin kansanterveyslaitoksen vuonna 2005 tekemässä kansanterveystutkimuksessa " Tasa-arvoinen terveys" 21 prosenttia aikuisista ruotsalaisista sanoi olevansa tottunut altistumaan muiden ihmisten tupakansavulle. Vuonna 2014 luku oli 15 prosenttia. Tämä on edistystä, mutta samalla se on kaukana tupakkasopimuksen tavoitteesta, että kaikkia tulisi suojella passiiviselta tupakoinnilta.

Lapset ovat erityisen herkkiä tupakansavun haitaloille ympäristössään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (NSH) imeväisten vanhempien tupakointitottumustilastojen mukaan vuonna 2017 yksitoista prosenttia kahdeksan kuukauden ikäisistä lapsista asui jonkun kotona tupakoivan henkilön kanssa.

Uusien savuttomuuslakien on osoitettu vaikuttavan nopeasti myönteisesti kansanterveyteen. Tästä on vahvoja todisteita monissa maissa, joissa tällaisia ​​lakeja on otettu käyttöön:

Nopeimmat vaikutukset näkyvät sydän- ja verisuonitauteissa. Esimerkiksi vuoden kuluttua uuden lain voimaantulosta sydänkohtausten aiheuttamat sairaalahoidot olivat vähentyneet keskimäärin 17 prosenttia Italiassa, Irlannissa, Ranskassa, Kanadassa, Skotlannissa, Englannissa ja Argentiinassa.

Myös astman aiheuttamat sairaalahoidot ovat vähenemässä. Skotlannissa lasten astma väheni 13 prosenttia vuodessa sen jälkeen, kun tupakointikielto ravintoloissa otettiin käyttöön.

Lue lisää esimerkkejä tupakoinnin ehkäisytyöstä muissa maissa International Outlook -sivustolta.

Vaikka Ruotsi ratifioi tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen vuonna 2005, se ei täytä sen ohjeita useilla aloilla. Passiivista tupakointia koskevan 8 artiklan osalta Ruotsi on edistynyt paljon, ja Tobacco Facts suhtautuu myönteisesti vuoden 2018 lopussa hyväksyttyyn uuteen tupakkalakiin, joka todennäköisesti parantaa passiiviselle tupakoinnille altistuneiden ihmisten tilastoja. Tobacco Factsin mielestä Ruotsin on vielä tehtävä tämä:

1. Tupakointikielto on pantava täytäntöön poikkeuksettaTämä tarkoittaa esimerkiksi tupakointihuoneiden ja -koppien poistamista työpaikoilta, ravintoloista ja julkisista tiloissa. Tupakointikiellon on koskettava kaikkia työpaikkoja, esimerkiksi koteja, joissa on muidenkin työpaikkoja, kuten kotihoitoa, siivousta ja kotisairaanhoitoa.
2. Tietoisuutta passiivisen tupakoinnin vakavista riskeistä on lisättävä ja parannettava, sillä liian monet ihmiset eivät ole niistä tietoisia. Tämä auttaa ihmisiä tukemaan ja noudattamaan savuttomuuslakeja.
3. Savuttomia ympäristöjä koskevien lakien noudattamisen valvontaa tulisi tehostaa.
4. Rangaistuksen on oltava selkeämpi niille, jotka ovat vastuussa savuttomista tiloista ja rikkovat tupakointikieltoa.

Savukkeen polttava henkilö hengittää sisäänsä enintään neljänneksen savusta. Loput vapautuvat ympäristöön. Paikalla olevat ihmiset, jotka eivät ole koskaan tupakoineet tai eivät ole itse lopettaneet tupakointia, muuttuvat passiivisiksi tupakoijiksi. Heihin vaikuttavat nikotiini ja kaikki muut palavan savukkeen tuottamat kemikaalit. Toistuva passiivinen tupakointi pidemmän aikaa altistaa altistuneet samanlaisille terveysriskeille kuin tupakoitsija itse, vaikkakin riskin kasvu on pienempi.

Passiiviselle tupakoinnille on olemassa hyödyllinen biologinen mittari. Sitä kutsutaan kotiniiniksi, ja se on nikotiinin hajoamistuote. Kotiniinia voi olla havaittavissa elimistössä jopa viikon ajan sen jälkeen, kun tupakoimaton viimeksi altistui tupakansavulle.

• Kun savuke palaa, siitä vapautuu noin 7 000 kemiallista ainetta. Noin 50 niistä on syöpää aiheuttavia tai niiden epäillään aiheuttavan syöpää. Muutama niistä on kokonaan kielletty Ruotsin työympäristöissä Ruotsin työturvallisuus- ja työterveysviraston toimesta – paitsi silloin, kun niitä tuottavat savukkeiden polttajat. Näitä aineita kutsutaan betanaftyyliamiiniksi ja 4-aminodifenyyliksi.

Ympäristöön pääsevää savua kutsutaan sivuvirtasavuksi. Se sisältää enemmän hiukkasia kuin tupakoitsijan sisään hengittämä niin sanottu pääsavu. Hiukkasten ja nikotiinin määrä tilavuusyksikköä kohden on kaksinkertainen tupakoitsijan sisäänhengittämään verrattuna. Tämä johtuu siitä, että savuke palaa huonommin imaisujen välillä. Tämä aiheuttaa lämpötilan laskun ja palamisen hidastumisen. Kun tupakoitsija hengittää savua, veto kasvaa, lämpötila nousee ja palaminen tehostuu. Lisäksi savu kulkee suodattimen läpi.

Passiivinen tupakoitsija nauttii edelleen vähemmän kemikaaleja kuin tupakoitsija, koska savulla on aikaa laimentua ennen kuin se pääsee keuhkoihin.

Tahattomat tupakoitsijat voivat nopeasti huomata, että tupakansavu ärsyttää heidän silmiään ja hengitysteitään. Tämä on kehon tapa varoittaa. Astmaatikoilla on usein hengitysvaikeuksia. Viimeisten 10–15 vuoden aikana useat tutkimusraportit ovat osoittaneet, että passiivinen tupakointi aiheuttaa vielä vakavampia terveysvaikutuksia.

• Useiden raporttien mukaan keuhkosyöpäriski kasvaa noin 30 prosenttia tupakoimattomilla, jotka asuvat tupakoitsijan kanssa pitkään. Viime aikoina on havaittu myös sydän- ja verisuonitautien riskin lisääntymistä. Ruotsin kansallisen terveys- ja hyvinvointilautakunnan ympäristöterveysraportin 2001 mukaan passiivinen tupakointi aiheuttaa Ruotsissa vuosittain hieman yli 1 000 sydänkohtausta. Ainakin 500 sairastuneesta kuolee. Kansanterveyslaitoksen (2010) mainitsemat myöhemmät arviot viittaavat siihen, että kuolemien määrä on laskenut noin 200:aan vuodessa. Syynä on muun muassa savuttomien ravintoloiden ja savuttomien työpaikkojen käyttöönotto.

Tupakoivien vanhempien lapset kärsivät usein. Voimakkain yhteys – erityisesti äidin tupakointiin – on alle kaksivuotiailla lapsilla. Astma ja korvatulehdukset ovat yleisempiä lapsilla, jotka joutuvat elämään tupakansavussa. Myös lasten keuhkojen toiminnan kehitys voi estyä. Ruotsalaiset tutkimukset osoittavat, että monilla astmaatikoilla lapsilla on merkittäviä määriä kotiniinia elimistössään. Se, että lapset nauttivat savusta enemmän nikotiinia ja muita myrkkyjä kuin aikuiset, voi johtua siitä, että he liikkuvat enemmän ja hengittävät nopeammin.

Yhteys löydettiin vuonna 1950
Passiivinen tupakointi yhdistettiin lasten astmaan ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1950. Lääkäri hoiti astmaa sairastavaa lasta pitkään tuloksetta. Yhtäkkiä astma katosi. Myöhemmin se palasi yhtä äkkiä. Kun lääkäri kuulusteli äitiä, kävi ilmi, että hän oli runsas tupakoitsija, mutta oli yrittänyt lopettaa jonkin aikaa. Lapsi välttyi taudilta lopettamisjakson aikana. Nykyään tiedetään, että 20–30 prosenttia lapsuusiän astmasta johtuu passiivisesta tupakoinnista.

1980-luvun alussa julkaistiin useita tutkimuksia passiivisen tupakoinnin riskeistä. Japanilainen tutkija Takesi Hirayama oli tutkinut keuhkosyöpään kuolleiden määrää tupakoimattomien naisten keskuudessa, jotka olivat naimisissa tupakoitsijoiden kanssa, ja verrannut tuloksia vastaavasta tutkimuksesta tupakoimattomien pariskuntien keskuudessa. Kyseinen tutkimus osoitti, että keuhkosyöpään kuolemisen riski oli 40 prosenttia suurempi naisilla, jotka olivat naimisissa tupakoivien miesten kanssa.

Tupakkateollisuus käytti valtavia summia rahaa Hirayaman vastapainoksi mainoksissa ympäri maailmaa. Pitkällä aikavälillä kampanja kannusti useampia tutkijoita tutkimaan passiivisen tupakoinnin ja keuhkosyövän – sekä muiden sairauksien – välisiä yhteyksiä.

Vuonna 1986 julkaistiin kaksi tärkeää raporttia näistä yhteyksistä. Toinen oli Yhdysvaltain terveysviraston lääkintäjohtajan (terveysministerin sijaisen ja terveysasioiden virallisen tiedottajan) ja toinen Maailman terveysjärjestön asiantuntijakomitean, joka tutki passiivisen tupakoinnin riskejä, raportti. Molemmat päättelivät, että passiivinen tupakointi voi aiheuttaa keuhkosyöpää ja että tupakoitsijoiden lapsilla on enemmän hengitystieongelmia ja -sairauksia kuin tupakoimattomien lapsilla.

Samassa luokassa kuin asbesti
Vuonna 1993 Yhdysvaltain liittovaltion ympäristövirasto EPA luokitteli tupakansavun A-luokan syöpää aiheuttavaksi aineeksi eli samaan ryhmään esimerkiksi asbestin kanssa. Noin 30 epidemiologisen tutkimuksen tulosten katsotaan tukevan EPA:n luokitusta.

Yhdysvalloissa arvioidaan kuolevan vuosittain keuhkosyöpään 4 000 passiivista tupakoitsijaa ja sydän- ja verisuonitauteihin 37 000. Ruotsissa jopa 60 keuhkosyöpätapauksen arvioidaan johtuvan passiivisesta tupakoinnista vuodessa. Australialainen tutkimus osoittaa, miten passiivinen tupakointi vaikuttaa negatiivisesti verisuoniin. Tutkimukseen osallistui 78 tervettä, tupakoimatonta, 15–30-vuotiasta miestä, ja se osoitti, että valtimoiden elastisuus oli heikentynyt niillä, jotka olivat altistuneet passiiviselle savulle säännöllisesti yli kolmen vuoden ajan. Tupakoimattomien valtimot laajenivat kahdeksalla prosentilla verrattuna 3,2 prosenttiin eniten passiivisille tupakoitsijoille altistuneilla.

Heikentynyttä elastisuutta pidetään verisuonisairauden varhaisena merkkinä. New England Journal of Medicine -lehti raportoi tutkimuksesta huhtikuussa 1996.

Elokuussa 1999 British Medical Journalin julkaisema Tobacco Control -erikoislehti julkaisi raportin Uudessa-Seelannissa tehdystä tutkimuksesta, joka osoitti, että passiivisten tupakoitsijoiden aivohalvauksen riski kasvaa 88 prosenttia miehillä ja 66 prosenttia naisilla. Tupakoitsijoiden itsensä kohdalla riski kasvaa nelinkertaiseksi. Tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien välinen riskiero tulee selkeimmin ilmi, kun tupakoitsijoita verrataan tupakoimattomiin, jotka eivät altistu passiiviselle savulle. Tutkimus osoittaa, että verisuonivaurioiden riski on suurempi kuin passiivisen tupakoinnin aiheuttama syöpäriski.