Tutkijat havaitsivat eroja eri ryhmien välillä. Lyhyen koulutuksen saaneet saivat neuvontaa useammin kuin pitkän koulutuksen saaneet, koska tupakointi oli heidän keskuudessaan yleisempää. Toisaalta varhaiseläkkeelle jääneiltä ja työttömiltä kysyttiin tupakointitottumuksista harvemmin kuin työssäkäyviltä, ​​vaikka he tupakoivat enemmän. Naisilta kysyttiin ja neuvottiin harvemmin kuin miehiltä. Pohjoismaiden ulkopuolella syntyneet saivat neuvontaa kaksi kertaa useammin kuin Ruotsissa syntyneet, riippumatta siitä, tupakoivatko he päivittäin vai eivät.

"Jälkimmäisissä tapauksissa tupakointitottumuksia koskevat perusterveydenhuollon toimenpiteet näyttävät olevan osittain harhaanjohtavia", tutkijat kirjoittavat.

"Koska tutkimus perustuu itse raportoituihin tietoihin, tuloksia on tulkittava varoen. Johtopäätöksemme on kuitenkin, että ne, joilta kysytään ja erityisesti annetaan neuvoja tupakointitottumustensa muuttamiseen terveyskeskuksissa käyntien aikana, ovat pohjimmiltaan niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat."

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tulokset viittaavat myös siihen, että tupakoinnin vähentämiseen tähtääviä toimia tulisi tehostaa naisten kohdalla ja että ne saattavat olla liian intensiivisiä Pohjoismaiden ulkopuolella syntyneille.

"Jälkimmäiseen johtopäätökseen päädymme sillä perusteella, että päivittäinen tupakointi ei selittänyt, miksi Pohjoismaiden ulkopuolella syntyneet saivat neuvontaa enemmän kuin Ruotsissa syntyneet. Siksi tautien ehkäisymenetelmiä koskevia kansallisia ohjeita tulisi kehittää siten, että ne sisältävät standardoidumman menetelmän, esimerkiksi WHO:n suositteleman. Tämä vähentäisi eri ryhmien välisiä eroja siinä, kuinka todennäköisesti he saavat tupakointitottumuksiin liittyviä kysymyksiä ja neuvoja terveyskeskuksessa vieraillessaan."