Tupakkapolitiikka Ruotsissa ja EU:ssa

Ruotsissa on kaksi lakia, jotka säätelevät tupakkaa ja nikotiinia. Tupakkalaki, joka kattaa muun muassa savukkeet, ruskean nuuskan, lämmittämättömät savukkeet ja sähkötupakat, ja tupakkavapaiden nikotiinituotteiden laki, joka kattaa valkoisen nuuskan.

Tupakkalaki

Ensimmäinen Ruotsin tupakkalaki (SFS 1993:581) tuli voimaan 1. heinäkuuta 1993. Tähän lakiin tehtiin noin 25 muutosta vuosien 1995 ja 2018 välillä, jolloin se kumottiin ja korvattiin tupakka- ja vastaavien tuotteiden lailla (2018:2088).

Uusi laki sisältää säännöksiä tupakasta, sähkösavukkeista ja täyttösäiliöistä (mukaan lukien nikotiinittomat nesteet), tupakointiin tarkoitetuista kasviperäisistä tuotteista ja tuotteista, jotka ovat käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia ​​kuin tupakointi, mutta eivät sisällä tupakkaa. Laki ei kata huumausaineiksi luokiteltuja tupakointituotteita. Alla on lyhyt yhteenveto laista.

Määritelmät:
Sähkötupakka: tuote, jota voidaan käyttää nikotiinihöyryn nauttimiseen.
Täyttösäiliö: sisältää nikotiinia sisältävää nestettä, jota voidaan käyttää sähkötupakan täyttämiseen.
Poltettava kasviperäinen tuote: perustuu kasveihin, yrtteihin tai hedelmiin, jotka eivät sisällä tupakkaa ja joita voidaan käyttää polttamalla.

Lisäaineet savukkeissa ja savuketupakassa
Kielto lisätä muuta tunnusomaista aromia tai makua kuin tupakkaa. Tunnusomaisella maulla tarkoitetaan selvästi havaittavaa muuta aromia tai makua kuin tupakkaa.

Valmistajien ja maahantuojien raportointivaatimukset kansanterveysvirastolle
Tupakkatuotteet ja poltettavaksi tarkoitetut kasviperäiset tuotteet

• Velvollisuus antaa tietoja ainesosista ja näiden ainesosien määristä.
• Tutki ja anna tietoa ainesosien terveysvaikutuksista.
• Markkinointikulujen, sponsorointien ja myyntimäärien vuosittainen raportointi.

Sähkötupakat ja täyttösäiliöt

• Ilmoita tuotteista, jotka on tarkoitettu kuluttajille saataville Ruotsin markkinoilla.
• Ilmoita kaikista tuotteen merkittävistä muutoksista.
• Myynnin vuosittainen raportointi tuotemerkeittain ja tuotetyypeittäin.
• Tietoa kuluttajaryhmistä ja siitä, miten myynti tapahtuu.

Terveysvaroitukset
Tupakkatuotteissa ja poltettavaksi tarkoitetuissa kasviperäisissä tuotteissa on oltava tekstejä ja kuvia, jotka antavat tietoa tupakointiin liittyvistä terveysriskeistä ja tupakoinnin lopettamisesta.
Sähkötupakoissa ja täyttösäiliöissä on oltava seuraava teksti keskellä: ”Tämä tuote sisältää nikotiinia, joka on erittäin riippuvuutta aiheuttava aine.” Pakkauksissa on oltava myös tiedote riskeistä ja ainesosaluettelo.

 Markkinointi
Tupakkatuotteiden markkinointi kuluttajille on kielletty. Kielto ei koske (mainoksia lukuun ottamatta) aikakauslehtiä tai painettuja julkaisuja, televisio- ja radiolähetyksiä.

Sähkötupakkaa ja täyttösäiliöitä ei saa markkinoida kaupallisissa viesteissä aikakauslehdissä, tietoyhteiskunnan palveluissa (etämyynnissä, digitaalisesti tai palvelun vastaanottimien kautta) eikä televisio- ja radiolähetyksissä.

Myyntipisteissä voidaan näyttää häiritsemättömiä kaupallisia viestejä, mutta mieluiten niiden ei pitäisi näkyä ulkopuolelta.

Tupakkatuotteita, sähkösavukkeita tai täyttösäiliöitä mainostava sponsorointi on kielletty.

Laittomasta markkinoinnista voi ilmoittaa Ruotsin kuluttajavirastolle:

Tupakkatuotteiden myynti
Tupakkatuotteiden vähittäis- tai tukkukaupan harjoittamiseen vaaditaan lupa. Lupaa ei tarvita, jos yrityksen rekisteröity kotipaikka tai pysyvä toimipaikka ei ole Ruotsissa. Tupakkatuotteiden (niille, joilla ei ole lupaa) sekä sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden rajat ylittävää etämyyntiä ei saa harjoittaa ilman, että myynti on ensin rekisteröity kansanterveysvirastoon.

Myytävän vähimmäispakkauksen määrä:
20 savuketta, 30 grammaa savuketupakkaa ja 20 nuuskapussia.

Åldersgräns
Tupakkatuotteita, sähkösavukkeita ja täyttösäiliöitä ei saa myydä alle 18-vuotiaille. Jos voidaan olettaa, että tuote on tarkoitettu alle 18-vuotiaalle, sitä ei saa laskea liikkeelle.

Savuttomat ympäristöt
Määritelmä: Tupakoinnilla tarkoitetaan tupakan, sähkösavukkeiden, poltettavaksi tarkoitettujen kasviperäisten tuotteiden tai tupakoinnin kaltaisten tuotteiden polttamista tai muuta kuumentamista.

Tupakointi on kielletty seuraavissa paikoissa:

• lastenhoito- ja koulutoimintaan tarkoitetut tilat sekä esikoulujen ja iltapäiväkerhojen koulupihat ja vastaavat ulkoalueet
• terveydenhuollon laitokset
• yhteiset tilat asuinrakennuksissa ja palvelutiloissa
• kollektivtrafik
• ravintolat ja muut ruokapaikat
• sisäliikuntatilat
• leikkikentät
• sisäänkäynnit, joihin yleisöllä on pääsy

Savuton työympäristö
Työnantaja on vastuussa siitä, ettei työntekijä altistu tahattomasti tupakansavulle.

Valvonta
Kansanterveysvirasto, kunta, lääninhallitus, työympäristöviranomainen, poliisi ja kuluttajavirasto.

Tupakka ympäristölainsäädännössä

Vuodesta 2021 lähtien esimerkiksi tupakantumpin tai nuuskatikupin heittäminen pois on ollut rangaistavaa (800 Ruotsin kruunua sakkoina) ympäristölain muutoksen (2021:881) mukaan, joka koskee rikosoikeudellista vastuuta vähäisistä roskaamisrikoksista.
Sääntömuutoksista päätetty 30. syyskuuta 2021 – Regeringen.se

Tupakoimattomia nikotiinituotteita koskeva laki

Laki (2022:1257) tupakattomista nikotiinituotteista | Ruotsin parlamentti (riksdagen.se) . Vapautuksen piiriin kuuluvat lääkelain piiriin kuuluvat lääkkeet tai lääkinnälliset laitteet.

Tuoteilmoitus
Valmistajien ja maahantuojien on ilmoitettava tuotteiden myynnistä kansanterveysvirastolle ennen niiden markkinoille saattamista.

Merkinnät ja pakkaukset
Pakkauksessa on oltava ainesosaluettelo ja terveysvaroitus.
Pakkaus ei saa muistuttaa elintarviketta tai kosmetiikkatuotetta.

Markkinointi

• Markkinoinnissa tulee noudattaa kohtuusperiaatetta, eikä se saa olla tunkeilevaa eikä kannustaa käyttöön.
• Ei saa suunnata alle 25-vuotiaille lapsille ja nuorille.
• Kaupallinen mainonta televisio- ja radiolähetyksissä on kielletty.
• Yleisölle avointen tapahtumien ja aktiviteettien sponsorointi ei ole sallittua.

Laittomasta markkinoinnista voi ilmoittaa Ruotsin kuluttajavirastolle:

Ikärajat
Ei saa myydä alle 18-vuotiaille. Jos voidaan olettaa, että tuote on tarkoitettu alle 18-vuotiaalle, sitä ei saa julkaista.

Valvonta
Kansanterveysvirasto, kunta, lääninhallitus, poliisi ja Ruotsin kuluttajavirasto.

Raportointivelvollisuus
Myyntimäärät ja tiedot eri kuluttajaryhmien, mukaan lukien alle 25-vuotiaiden lasten tai nuorten, mieltymyksistä.

Tupakoinnin vastaisia ​​toimenpiteitä koskevia vaatimuksia esitettiin jo 1900-luvun alussa julkisessa keskustelussa. Juuri uudet, tehdasvalmisteiset savukkeet saivat nuoret ja naiset aloittamaan tupakoinnin. Parlamentin jäsenet ehdottivat muun muassa ikärajaa tupakan ostamiselle. Keskustelu johti tutkimukseen, jossa vuonna 1918 suositeltiin laajaa tiedotuskampanjaa.

Vuonna 1922 pääministeri Hjalmar Branting korosti valistuksen tärkeää roolia terveellisempien elämäntapojen edistämisessä. Hän oli lakisääteisten kieltojen äänekäs vastustaja.

Nykyaikainen pyrkimys vähentää tupakointia alkoi 1960-luvulla . Tuolloin Brantingin optimistinen näkemys mahdollisuuksista saavuttaa tuloksia tupakan haitallisista vaikutuksista tiedottamisen avulla oli edelleen vallalla. Uskottiin, että jos ihmisille vain tiedotettaisiin terveysriskeistä, he lopettaisivat tupakoinnin.

Tiedämme nyt, että terveysriskejä koskeva tosiasiallinen tieto ei riitä tupakoinnin vähentämiseen. Tarvitaan useita toimenpiteitä, kuten aktiivista hinnoittelupolitiikkaa, tupakkatuotteiden mainonnan kieltoa, savuttomia ympäristöjä koskevia toimenpiteitä ja hoitoa tupakoinnin lopettamista haluaville.

Ensimmäiset merkittävät tutkimustulokset tupakan haitoista saatiin 1950-luvulla ja antoivat uutta pontta tupakkakeskusteluun. Vuosikymmenen lopulla lääketieteellinen tutkimusneuvosto tutki hallituksen puolesta tupakan haitallisia vaikutuksia. Selvitystyön tuloksena päädyttiin siihen, että selvyyden saavuttamiseksi on pyrittävä voimakkaasti toimiin. Tutkimus lisääntyi ja muun muassa Ruotsin tupakkamonopoli asetti lääketieteellisen asiantuntijaneuvoston.

Monopoli alkoi myös tukea vuosittain tupakkatutkimusta ja julkaisi vuonna 1960 tiedotteen, jossa huomautettiin, että tupakansavussa oli tunnistettu syöpää aiheuttavia aineita.

Syy siihen, miksi tupakkamonopoli sekä tuki tutkimusta että toteutti koulutusta, oli se, että sitä pidettiin yleisesti valtion virastona. Oli luonnollista, että se oli vastuussa koulutuksesta ja sille uskottiin tupakan haitallisten vaikutusten tutkimus. Se oli perustettu vuonna 1914 aikana, jolloin tupakan käyttöä alettiin pitää yhteiskunnallisena vaarana, ja se lakkasi 1960-luvulla.

Vuonna 1963 Ruotsin lääkärilautakunnan (Ruotsin terveys- ja hyvinvointilautakunnan edeltäjän) sisälle nimitettiin asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä oli valottaa tupakoinnin ja huonon terveyden välistä yhteyttä.

Vuodesta 1964 alkaen tupakan haitallisia vaikutuksia koskevaan tiedotukseen osoitettiin aluksi puoli miljoonaa kruunua vuodessa.

1960-luvulla tiedotustyö keskittyi pääasiassa lasten ja nuorten tupakoinnin vähentämiseen. Vasta 1970-luvulla tiedotusta alettiin vakavasti kohdistaa aikuisten tupakointitottumuksiin.

1960-luvun lopulla vaadittiin kattavampia tupakoinnin vastaisia ​​toimia. Esimerkiksi tupakkamainonnan kieltäminen nousi esiin Pohjoismaiden neuvostossa. Ruotsissa sosiaalilautakunta ja opetushallitus kritisoivat yhdessä tupakkamainontaa. Tämä johti siihen, että tupakkateollisuus tiukensi tupakkamainonnan suunnittelua koskevia eettisiä sääntöjään.

Vuoden 1970 jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

1973 Sosiaali- ja terveyshallituksen tupakkaselvitys vaatii muun muassa varoitustekstejä ja tupakkamainonnan kieltoa.

1977 Tupakkatuotteiden pakkauksiin lisätään pakolliset varoitustekstit ja sisältöilmoitukset.

Vuoden 1979 laki tupakan ja alkoholin markkinointia sääntelevästä toiminnasta.

1981 Tupakkakomitea vaatii lisää tiedotusta ja uusia lakeja.

1983 Ruotsin työturvallisuusvirasto ja Ruotsin sosiaalilautakunta julkaisevat asiakirjan tupakoinnin rajoittamisesta julkisissa tiloissa.

1984 Syöpäkomitea vaatii tupakan vastaisia ​​toimia, tehostettua tuotevalvontaa ja tiedotusta.

1989 Kansanterveysryhmä vaatii tehostettua tiedotusta, mainontakieltoa, aktiivista hinnoittelupolitiikkaa, ikärajaa, tuotevalvontaa ja savuttomia ympäristöjä koskevaa lakia.

Vuonna 1990 tehdyssä tupakkakyselyssä vaadittiin muun muassa tupakkalakeja, savuttomia ympäristöjä, mainontakieltoja, hintojen korotuksia ja tiedotuksen parantamista.

1991 Lääkäriliiton tupakkapoliittinen ohjelma, joka vaatii savutonta työympäristöä, tuotevalvontaa, aktiivista hinnoittelupolitiikkaa ja tupakkamarkkinoinnin eettisiä ohjeita, käynnistetään.

1992 Julkaistaan ​​kansanterveysryhmän julkaisu lasten ja nuorten tupakoinnista ja tupakkatuotteiden kulutusta koskevan mainonnan tärkeydestä.

Vuoden 1993 tupakkalaki 1. heinäkuuta alkaen.

1994 Tupakkalakia tiukennetaan ja selkeytetään.

1995 Ministeriön muistio tupakkatuotteiden ostamisen ikärajasta.
Tupakkatuotteiden epäsuoran mainonnan mahdollista kieltoa selvitetään parhaillaan.

Vuonna 1996 valtiopäivät päättivät asettaa tupakan ostamiselle ikärajan.

Tupakan ostamiselle asetettiin 18 vuoden ikäraja 1. tammikuuta alkaen.

2002 Tupakkalakia tiukennetaan siten, että kaikissa liikkeissä 1. tammikuuta 2003 alkaen, ei vain vähintään 50-paikkaisissa, on oltava yksi tai useampi alue, jossa tupakointi on kielletty. Tupakkatuotteiden pakkauksissa on oltava 30. syyskuuta 2002 alkaen enemmän tilaa varoitusteksteille ja -kuville sekä ilmoitus sisällöstä ja tiedoista tupakan valmistuspaikasta ja -ajasta. Tupakkatuotteiden myyjien on ilmoitettava myynnistä kunnalle, jossa liiketoimintaa harjoitetaan, ennen 1. tammikuuta 2002. Syyskuun 30. päivästä alkaen kielletään sanat, kuten "kevyt", "mieto" ja muut, jotka antavat vaikutelman, että tietty tupakkatuote on vähemmän vaarallinen kuin muut. Valmistajien ja maahantuojien on toimitettava Kansanterveyslaitokselle tiedot ainesosista, niiden määrästä ja terveyshaitoista, myös 30. syyskuuta alkaen. Marraskuussa hallitus päätti kieltää tupakkatuotteiden epäsuoran mainonnan 1. tammikuuta 2003 alkaen.

Toukokuussa 2004 valtiopäivät päättivät tupakoinnin kieltämisestä kaikissa liikkeissä 1. kesäkuuta 2005 alkaen , ulkoruokailutiloja lukuun ottamatta. On mahdollista perustaa erityisiä tupakointihuoneita, joihin ei saa tarjoilla eikä tuoda ruokaa tai juomaa. Tupakointihuone saa olla vain pieni osa liikkeestä, ja se on sijoitettava siten, että vierailijoiden ei tarvitse kulkea sen läpi. Työntekijöiden tulisi olla tupakointihuoneessa vain tilapäisesti tupakoinnin aikana.

2005 Tupakkalakia tiukennettiin 1. heinäkuuta alkaen, jotta se olisi paremmin linjassa WHO:n maailmanlaajuisen tupakoinnin torjuntasopimuksen kanssa, jonka Ruotsi ratifioi 7. heinäkuuta. Lakimuutos tuo mukanaan tiukempia sääntöjä tupakkatuotteiden markkinointiin ja paremman valvonnan alaikäisten tupakkatuotteita ostaville. Ulkomainonta myyntipisteissä on kielletty, samoin kuin sellaisten tapahtumien ja toimintojen sponsorointi, joihin yleisöllä on pääsy tai joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia esimerkiksi television kautta, jos se voi johtaa tupakkatuotteiden myynnin edistämiseen. Tupakkatuotteiden myynti on suoritettava siten, että ostajan ikä on mahdollista varmistaa.

2010 Velvollisuus ilmoittaa tupakkatuotteiden myynnistä kunnalle, jossa myynti tapahtuu, tiukentuu jo ennen liiketoiminnan aloittamista. Yrittäjän on myös oltava vastuussa siitä, että yrityksellä on kehitetty omavalvontaohjelma, joka on liitettävä ilmoitukseen, ja että hän tarjoaa henkilöstölleen tiedot ja tuen, joita he tarvitsevat tupakkalain ja siihen liittyvien säännösten noudattamiseen. Vakavien tai toistuvien säännösten rikkomusten yhteydessä kunta voi kieltää elinkeinonharjoittajaa myymästä tupakkaa enintään kuudeksi kuukaudeksi tai antaa varoituksen lievemmissä tapauksissa. Vuodesta 2010 alkaen poliisi suorittaa valvontaa kuntien rinnalla ja kunnilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä keskenään valvontatyössä.

Vuonna 2012 terveys- ja hyvinvointiministeriö antoi asetuksen piirikuntien hallintolautakuntien työn koordinoinnista alkoholi-, huume-, doping- ja tupakka-alalla (ANDT). Jokaisella piirikunnan hallintolautakunnalla on koordinointitehtävä ANDT-asioissa. Tämän tehtävänä on tukea kansallisen politiikan toteuttamista alalla ja kehittää pitkän aikavälin tietoon perustuvaa alueellista ja paikallista työtä. Piirikuntien hallintolautakuntien on mahdollisuuksien mukaan koordinoitava ennaltaehkäisevää työtä myös niiden harjoittamalla valvonnalla. Ne raportoivat vuosittain koordinointiyksikön työstä Kansanterveyslaitokselle.

Tarina on työn alla, tervetuloa pian takaisin!